Ismo Alanko Yksin

Lavalla yksin oleminen edustaa täydellistä vapautta ja täydellistä vastuuta. Yleisö pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä kusessa olevaa artistia, joka kompuroi ylös lietteen seasta, ja heittäytyy seuraavassa hetkessä hurmoksen vietäväksi hymy huulillaan.

 Soolokeikat ovat nykyaikaista runonlaulantaa: laulut soivat sellaisina kuin ne ovat syntyneet, ja riisutuissa versioissa tekstit nousevat väkevästi esiin. Kun lavalla ovat vain laulaja ja hänen laulunsa, olemme olennaisen äärellä.

 Konserteissa olennaista valottaa myös visuaalinen ulottuvuus. Johanna Sipilän elävistä maalauksista koostuvat projisoinnit luovat maisemaa laulujen tarinoille.